maanantai 20. lokakuuta 2014

Starttipäivä

Viikonloppu meni juhliessa kuopuksen 2-vuotissyntymäpäiviä, samalla yritin takoa päähäni sen, että "syö nyt, sillä uusi viikko alkaa ja sitten loppuu mässäys".

Ja näin on sitten käynyt, maanantai, se kuuluisa maanantai, jolloin on jo sen sata kertaa alkanut elämä, se parempi sellainen.




Istun sohvalla ja mieleni himoitsee kakunjämiä jääkaapista. Jo monta kertaa olen löytänyt itseni riisipiirakkakasan vierestä pitelemässä piirakkaa, kunnes STOP, ei sittenkään. Vettä kuppiin ja kulaus sitä.

Tein eilen jotain sellaista, mitä en taas ihan hetkeen ole saanut aikaiseksi tehdä, kävin lenkillä, aamulla ennen kahdeksaa.
Vedin pimeässä olohuoneessa juoksutrikoot jalkaani ja kuuntelin, "helvetti, siellähän sataa vettä!". Mieli teki paeta takaisin yläkertaan peiton alle. Pidin kuitenkin pintani ja astuin pimeään syysaamuun, märkään ja myrskyisään.
Tein pienen lenkin, mielestäni ihan naurettavan. Puhelimessani oli päällä SportsTracker-ohjelma, joka kertoo matkan pituuden, keskinopeuden ja kulutetut kalorit.
Matka oli kaikessa ytimekkyydessään 2,26 km ja keskivauhti 8:05/km.
Joku himourheilija jos tätä nyt lukee, saattaa tukehtua omaan nauruunsa.
Minä tein sen, olen voittaja, juoksin, myös kävelin ja pääsin sentään kotiinkin.

Ponnisteluja tämä näyttää vaativan, kaikki ei todellakaan ole niin helppoa ja yksinkertaista. Päässä jyskyttää koko ajan painolukema, samalla tekee mieli tunkea kourallinen sipsejä. Ja sitten taas muistaa, että ei.
Sitä käy sellaista pientä taistelua koko ajan omien himojensa kanssa.

Tänään alkoi myös Go Fat Go -dieetti. Olisin halunnut ottaa videolla aamupalan syömisen, sillä siinä oli kyllä oikeen sellaista urheilujuhlan tuntumaa. Puuro, raejuustolla ja sokeroimattomalla mehukeitolla vaihtuu kyllä jo huomisaamuna johonkin muuhun, niin oksettavaa moskaa se oli. Sokeroimattoman mehukeiton taidan syöttää lapsille, niille se ainakin uppoaa, ei minulle.
Tarjoilin myös avopuolisolle aamupalaksi Go Fat Go:n miesten annoskoossa aamupalan. Kaurahiutaleita, rasvatonta raejuustoa ja pakastemarjoja ja hän kyllä nautti saamastaan.




Tänään jatkuu myös viime viikolla aloittamani vatsalihashaaste ja päivä nro. 5. Olen jaksanut hienosti tähän asti ja ainakin vielä, nuo vatsalihakset tuntuvat helpolta, veikkaan että viikon päästä naamari saattaa olla hiukan eri asennossa kuin hymyssä.
Haasteessa mukana on myös rakast ystäväni naapurista, mikä sekin luo sellaista pientä kilpailuhenkeä. Tämän ystävättäreni kanssa olemme nyt myös muutaman kerran käyty salilla rehkimässä ja se on minulle tärkeää, että on joku jonka kanssa mennä, sillä yksinään ei tule lähdettyä.

Tästä tämä sitten lähtee, nokka kohti uutta viikkoa ja toivottavasti terveellisempää elämää!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti