Viikko sitten vaaka näytti 81.4 kg. Sitä riemun ja hyvänolon määrää on vaikea kuvailla. Itsevarmuus pompsahtaa kyllä taivaisiin noilla lukemilla.
Noh, takana on taas synttäriviikonloppu, kun juhlimme esikoisen 4-vuotissynttäreitä kakkujen ja karkkien parissa.
Pyrin tunkemaan kaiken ylijääneen herkun naapuriovista sisään ja aika hyvin onnistuinkin.
Viime viikolla pidin saliltakin taas tauon ja laitoin rempsahtanutta kotia kuntoon syntymäpäiväjuhlia varten. Nyt kun koti olisi siivottu, olisi taas huomenna pidettävä lastenkutsut.
Ja kaiken tämän lisäksi tätä tunnesyöppöä ahdistaa oman perheen mutkikkaat kuviot, jotka saa pään sekoamaan ja naaman turpoamaan itkusta.
Millä saisi oman mielensä hallintaan niin, ettei aina vastoinkäymiset saisi aikaan sitä, että on pakko tunkea suu täyteen herkkuja?
Arkisin, kun ollaan lasten kanssa pihalla, mulla on hyvää aikaa treenata. Kaivoin varastosta tangon ja tuuppasin painot päihin ja teen kyykkyjä ja hauiksia ja mitä nyt ikinä keksinkään, sellasia pieniä sarjoja. Sisällä taas harjoitan vatsaa ja persusta myös.
Hiukan kuvia muuttuneesta kropasta. Nyt huomaa että vaatteet löystyy ja etenkin housut tippuu jalasta. Juoksuhousut tippuu myös ja jostain tartteis uudet keksiä. Vinkkejä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti