Motivaatiokuvia kerrakseen!

Selattuani hetken aikaa meidän läppärin valokuvia, tuli mieleeni, että nyt teen postauksen siitä, miltä tämän naisen vartalo on joskus näyttänyt ja huipennukseksi tietysti tämänkin hetkinen tilanne.

Olen 25-vuotias, kahden lapsen äiti. Lapset ovat syntyneet pienellä ikäerolla, ikäeroa on vuosi ja kymmenen kuukautta. Ja täytyy myöntää, että kyllähän tuo ihmisen kehossa jotenkin tuppaa näkymään.
Kun odotin esikoista, kiloja kertyi 13 kiloa. Toisen kohdalla noin 9 kiloa. Lähes kaikki tulleet kilot olen saanut pois, mutta koska ennestäänkin on aina ollut sitä ylimääräistä, niin vartalohan on tällainen pötkö.

Tähän väliin täytyy kertoa, että avopuolisoni sanoi muutama päivä sitten, että minulle on ilmestynyt lantio ja kyllä, se taitaa pitää paikkaansa.

Kuva on otettu esikoisen syntymän jälkeen, näytämpä kerrassaan hyvävointiselta.

Esikoinen puolisen vuotta ja minä runsaimmillani. Serkkuni kesähäistä.

Näitä kuvia ei ole helppo katsoa, tekee pahaa ja tuntuu hurjalta, että olen ollut tuollainen kaulaton dinosaurus. Mitään muistikuvaa ei ole, paljonko noissa kuvissa paino on ollut, mutta liikaa kuitenkin.

Muistelin tuossa kun kuvia selailin, että mies on ottanut meistä kuvia alkuvuonna 2014, ihan sitä varten, että jos vaikka joskus saisimme niskastamme kiinni. Ja yritettiinhän me jotain keväällä, mutta kesä tuli ja toi grilliherkut ja oluet sun muut. Nyt, nyt tosissaan tuntuu että se into on pysynyt viimeisen kuluneen kuukauden ja vieläkään ei tunnu, että nyt täytysi lopettaa. Se mikä sitä kipinää antaa, on nämä seuraavat kuvat!

Yläkuva tammikuulta ja alempi huhtikuulta. Pötsiä löytyy. 

 

 

Ja sitten tämä kuvapostaus huipentuu siihen, että otin itsestäni tänään kuvat. Ja muutosta on mielestäni tapahtunut, minun silmissäni ainakin. Jotenkin kiinteämpi ja virkeämpi olo. Ei sellainen mässähtänyt kotiäiti-fiilis ollenkaan! Reipas urheilija! Käyn siis kerran viikossa salilla, lisäksi omaa pientä jumppaa ja vatsalihaksia kotona. Juoksemiseen olen hurahtanut, se nyt ei vaan vielä ole kovin säännöllistä touhua. Salaa ehkä haaveilen joskus juoksevani jotain puolikkaita joissain tapahtumissa, mutta hei, siihen on matkaa vielä, eikä parane innostua vielä!

En tiedä lukeeko tätä juuri kukaan, mutta kaipaisin kommenttia muutoksesta? Jotain on ihan selvästi tapahtunut ja aion jaktaa tätä projektia siihen asti, että saan painoni tippumaan ja paikat timmimmiksi.

Tämän kylän on vallannut lumi, onnistuuko juoksu vai kaadunko heti johonkin loskakasaan? Sen näkee ehkä illalla, jos uskallan lähteä ulkoilemaan!

Ihanaa viikonloppua! Ja iseille onnea!