Nyt kun olen taas voimissani, niin on aika taas hiukan kirjoittaa.
Viikko on ollut melkosen pimeä ja perseinen. Maanantait on jotenkin mun mielestä ihan hirveen ihania nykyään. Saa nukkua pitkään, kun ensimmäinen hoitolapsi tulee vasta klo 11. Eilen nukuttiin siis koko perhe puoli yhdeksään, mahtavaa!
Eilinen piti sisällään normaalirutiinijuttujen lisäki hiukan vatsalihaksia. Nyt alkaa olla jo piukka, mutta kauheella uholla eteenpäin Päivä nro 18. tiedossa tänään ja väitän, että ehkä kuolen, jos meinaan putkeen tehdä nuo kaikki rutistukset ja heilutukset ja keinutukset.
Viikonlopun vatsapöpö-episodin jälkeen on niin hyvä alottaa uusi viikko. Syödä järkevästi ja juoda paljon vettä!
Valitettavasti tämän tiistain ruokasysteemit on kusseet ihan kunnolla aamusta alkaen. Aamupala jäi mitättömäksi. Seurakunnan kerhossa kaiken valokuvaus-häsellyksen lomassa söin AIVAN MAHTAVAN PARHAAN Lidlin proteiinipatukan, sen lakritsinmakuisen. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, oli niin ihana! Patukan kylkeen ryystin kupin vihreää teetä.
Lounas oli sentään kohdillaan, jääsalaattia, pekoni,herkkusieni ja tulista chilikastiketta, hiukan myös pähkinöitä seassa!
En näemmä pysty edes kirjoittamaan mitään järkevää, aiheet hiukan hyppii.
Kokonaisuudessaan tämä perse-tiistai on tuhoon tuomittu. Tekee mieli suklaata ja jostain kumman syystä, nyt kun hermoja pingottaa ihan kunnolla, tekee mieli tupakkaakin. En ymmärrä mistä se juontuu, mutta mieli tekis. Sen verran fiksu taidan kuitenkin olla, että ymmärrän jättää tuon pahan ihan omaan arvoonsa. Nautin ehkä lasillisen vettä ja menen ehtoolla vetämään vesisadetta uhmaavan juoksulenkin!
Juoksin koiran kanssa sunnuntaina kolmen kilometrin lenkin. Ja tunsin jaksavani paljon paremmin. Vesi lensi naamalle, kun satoi, mutta ei haitannut, lähinnä nauratti. Koira saa tänään jäädä kotiin, sillä se ei sunnuntaisella lenkillä meinannut jaksaa, ja sehän haittaa mun omaa suoritustani. Seuraa kyllä kaipaa, varsinkin kun on niin perkeleellisen pimeetä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti