maanantai 30. maaliskuuta 2015

Jäihin.

Motivaatio nolla ja terveys -100. 

Muutaman kuukauden jatkunut huonovointisuus on nyt yltynyt äärettömäksi väsymykseksi. Vatsa on välillä täysin toimimaton ja välillä taas liiankin rivakka liikkeissään. 
Tuntuu että olisi kuumetta, mittari näyttää aina vaan 37. 

Kauan tätä koitin sietää ja keksin kaikenlaisia syitä mistä nämä johtuu. Mutta nyt kun ihan totisesti meinaa omasta voinnistaan itku tulla, on ilmeisesti aika soittaa lääkärille. 

Sain itselleni lähetteen verikokeisiin, kilpirauhaskoe ja diabetes mm. Myös sydänfilmi otetaan. 

Tuntuu niin hullulta että! 

Nyt luulenkin että projektin saa lykätä hetkeksi jäihin. Ja syödä edes sitä mikä maistuu. 


maanantai 9. maaliskuuta 2015

Ihanaa viikonloppu

Kaiken surun ja kurjuuden keskelle saimme kotiimme parhaan ystäväni, jonka kanssa pötkimme eilen Ideaparkiin hiukan shoppailemaan. 
Täytyy myöntää, etten ihan niin paljon nauttinut ostostelusta kuin ennen. Jotenkin nämä ajatukset vaan pyörii päässä eikä jätä minua rauhaan. 

Sovittiin ystäväni kanssa että nyt tsempataan toisiamme painonpudotuksessa. Tämä aamu käynnistyi puurolla ja isolla vedellä. 
Suunnittelimme koko viikon ruoat valmiiksi ja kävimme kaupassa ostamassa isot määrät ruokaa. Sovittiin myös ruokavuorot. 

Luvassa tälle viikolle:

-Jauhelihakeittoa
-Lihapullat ja perunamuusi
-Kananugetit ja riisi
-Mustapekka-pasta
-Uuniperuna kinkkutäytteellä
-Nakkikeittoa
-Salaattia
-Kanakeittoa

Ystäväni lupasi olla salaattivastaava ja pitää siis huolen siitä että kaapissa on aina salaattipurkki täynnä. 

Minä luonnollisesti hoidan lounaat, koska tarjoan siis hoitolapsillekin ruokaa. 
Päivällistä tehdään sitten yhdessä ja pyrimme siihen että päivällisestä riittäisi joskus myös seuraavan päivän lounaalle. 

Kolme kertaa viikossa on kotijumppa. Salille paristi viikossa. 

Juoksemaan iltaisin kunhan lastenhoito järjestyy. 

Juoksemisenkin luulisi olevan mukavaa kun hankin Ideaparkista itselleni hiukan uusia juoksuvermeitä! 

Näillä mennään! 



lauantai 7. maaliskuuta 2015

Pikapika!

Pikaisia kuulumisia! 

Saan meille kotiin maailman parhaimman ystäväni, jonka kanssa aiomme tsempata! 
Lenkille yhdessä ja sitä rataa. Voisinko olla enää onnellisempi? 

Omat elämänkiemurat on kyllä niin solmussa kuin vaan voi olla ja fyysinen olokin on välillä tosi huono. Koitan silti jaksaa. Pakkohan se on.


1,5 viikon päästä on väliarvio painonhallintaryhmän kanssa ja hahhahhaa kun voikin huvittaa se, että grammaakaan en ole kyllä pois saanut. Mutta jos hiukan koittas niin saattas jonkun muutaman kilon karistaa pois siihen mennessä. 

Loppuun vielä, tämä kaikki tosiaan on ihan vain itsestä kiinni, mutta minkäs sitten teet kun ulkopuoliset asiat sotkevat mielialaa ja suklaa se vaan on se paras lohduke.