Tiistai on alkanut niin paljon kivemmin kuin tuo eilinen. Selkäkin on hiukan parempi ja luulempa, että eilinen iltalenkki koiran kanssa sai selän voimaan himpun verran paremmin. Yritin kävellä niin, että kiersin ylävartaloa samalla, samalla kipu tuntui alaselässä ja tunne hiipui kun olin lähea kotona.
Tänään jatkuu vatsalihashaaste ja odotan jo kauhulla sitä, kun alan niitä pusertaa, mieletön määrä eri liikkeitä.
Kaikesta tästä märinästä huolimatta, olen super onnellinen, että aloin tehdä ja kiitos taitaa kuulua taas naapuriin, jonka kanssa yhdessä tätä suoritamme. Ilman häntä, olisin luovuttanut jo aikaa sitten.
Eilen illalla kun laitoin yöpukua, katselin hiukan tuota yököttävää pullamössölölleröä ja totesin, että ehkä siitä on jotain lähtenyt ja tilalle on tullut se löysä nahkapussi, yök. Hirvittävä, mutta ihana. Ihana siis siksi, että se on tyhjä, eikä täynnä oleva nahkapussi.
Kun saan vatsalihashaasteen päätökseen, aion jatkaa jollain toisella vatsahaasteella ja kyykkyhaasteella.
Mulla alkaa loppua ruokaideat. Perhepäivähoitajana valmistan lapsille yhden lämpimän, satunnaisesti kaksikin ateriaa päivässä. Ne sujuu ongelmitta, tänään syötiin nakkikastiketta, eilen pastaa ja jauhelihakastiketta.
Itse kuitenkin vaalin sitä, että lounaaksi valmistan itselleni salaatin ja päivällisellä yritän syödä samaa kuin muukin perhe.
Jokin kuitenkin on pielessä, sillä päivällinen on pahin päivän aterioista, se tuppaa venahtamaan myöhempään ja jotenkin aina unohtuu.
Olisikohan helpompi tyytyä ateriankorvikkeeseen? En haluaisi, koska ruokaa pitää laittaa kuitenkin lapsillekin. Usein vain löydän itseni pyykkikorin vierestä silloin kun lapset päivällistävät.
Ruokailurutiineihin kaipaan siis vielä hiukan tsemppausta ja neuvoja.
Selailin hetken juoksukoulu-juttuja netistä ja löytyi paljon informaatiota. Mun tarttis ehdottomasti saada juoksuaskel kuntoon tuon selän takia. Ja toki juoksuasennossakin on varmasti jotain vikaa.
Löysin aloittelijalle seuraavat ohjeet:
2 kertaa viikossa lenkki
-1. Lenkki 30 min. (2 min kävelyä 2 min juoksua)
-2. Lenkki 45 min. (2 min kävelyä 2 min juoksua) +kevyt jumppa
Tämän mä niin aloitan tänään, ja keskityn koiran kusettamisen sijaan itseeni ja asentoon!
tiistai 28. lokakuuta 2014
maanantai 27. lokakuuta 2014
Masentava maanantai
Myöhäisessä maanantai-illassa päätin vielä kirjoittaa alkaneesta viikosta.
Kuten arvelinkin, viikonlopun herkuttelua tekisi mieli jatkaa loputtomiin. Jostain on saatava kuria. Mutta mistä?
Illat on niitä pahimpia, kun on saanut lapset nukkumaan, alkaa tottuneesti tehdä mieli pistää suuhunsa jotain. Porkkananpalat ei tule mieleenkään, vaan jotkut ihan muut herkut.
Spurttasin eilen koiran kera vielä illallakin. Juokseminen on siinä hetkessä ihan kivaa, mutta tämä juoksemisen seuraava päivä ei tunnu yhtään niin mukavalta. Selkä parkani ei tykkää siitä, että juoksen. Ilmeisesti en osaa pitää tukea keskivartalon lihaksissa, tai sitten jokin muu on pielessä. Hyvä jos meinaan kävelemään päästä, sen verran on kipeä tuo alaselkä.
Haastattelin tänään erästä fysioterapeutiksi juuri hetki sitten valmistunutta ystävääni ja hän käski tehdä selkää avaavia liikkeitä. Täytynee googletella niitä huomenissa.
Joka tapuksessa, juoksu saa nyt hetkeksi jäädä, sillä tää jälkiseuraamus on aivan kaamea.
Tänään on ollut ihan se sellainen perus kiukuttelu-maanantai. Hoitolapset kiukuttelee, omat lapset kiukuttelee ja itseäkin on hiukan kiukuttanut.
Myöskään kaapeista ei ole löytynyt mitään järkevää, josta jotain voisi kokkailla, niin eväät on olleet melko kuivat.
Paistelin tänään viimiset Pancakeksit ja aion mennä ostamaan kyseistä ainesta lisää, sen verran ihanan iltapalan noista saa valmistettua.
No joo, aika turhaa lätinää. Voin hyvin, vaikka hiukan kismittää, kun tekee mieli herkkuja ja selkääkin särkee. Kaikki särythän on aina hyvä tekosyy mässätä!
Kuten arvelinkin, viikonlopun herkuttelua tekisi mieli jatkaa loputtomiin. Jostain on saatava kuria. Mutta mistä?
Illat on niitä pahimpia, kun on saanut lapset nukkumaan, alkaa tottuneesti tehdä mieli pistää suuhunsa jotain. Porkkananpalat ei tule mieleenkään, vaan jotkut ihan muut herkut.
Spurttasin eilen koiran kera vielä illallakin. Juokseminen on siinä hetkessä ihan kivaa, mutta tämä juoksemisen seuraava päivä ei tunnu yhtään niin mukavalta. Selkä parkani ei tykkää siitä, että juoksen. Ilmeisesti en osaa pitää tukea keskivartalon lihaksissa, tai sitten jokin muu on pielessä. Hyvä jos meinaan kävelemään päästä, sen verran on kipeä tuo alaselkä.
Haastattelin tänään erästä fysioterapeutiksi juuri hetki sitten valmistunutta ystävääni ja hän käski tehdä selkää avaavia liikkeitä. Täytynee googletella niitä huomenissa.
Joka tapuksessa, juoksu saa nyt hetkeksi jäädä, sillä tää jälkiseuraamus on aivan kaamea.
Tänään on ollut ihan se sellainen perus kiukuttelu-maanantai. Hoitolapset kiukuttelee, omat lapset kiukuttelee ja itseäkin on hiukan kiukuttanut.
Myöskään kaapeista ei ole löytynyt mitään järkevää, josta jotain voisi kokkailla, niin eväät on olleet melko kuivat.
Paistelin tänään viimiset Pancakeksit ja aion mennä ostamaan kyseistä ainesta lisää, sen verran ihanan iltapalan noista saa valmistettua.
No joo, aika turhaa lätinää. Voin hyvin, vaikka hiukan kismittää, kun tekee mieli herkkuja ja selkääkin särkee. Kaikki särythän on aina hyvä tekosyy mässätä!
Loppukuvassa, näytämpä niin mukavalta!
sunnuntai 26. lokakuuta 2014
Ihanat herkut.
Turvonneena ja onnellisena eilisestä herkkupäivästä.
Juhlimme eilen Turussa äitini syntymäpäivää ja tarjolla oli tietenkin herkkullisia juttuja. Jätin kuitenkin jotain ottamatta, kuten perunan, söin pelkkiä lihapullia, vaikkei se nyt miestä kaada jos peruna olisin syönyt. Jälkkäriksi kakkua!
Kotona teille illalliseksi ja iltapalaksi naudan sisäpaistipihvit ja lohkoperunat. Hiukan salaattia, aurajuustolla. Ja zero-colaa. Kyllä muuten maistui hyvältä.
Palkittiin miehen kanssa itsemme myös ihanilla Punnitse & säästä-herkkupussukoilla. Ihania valkosuklaalla ja salmiakilla päällystettyjä lakuja, naaaam!
Eilen illalla, kun miehen kanssa katseltiin Sons of anarchya, muistin yhtäkkiä, että olin unohtanut ihan kokonaan tehdä perjantaina tehdä vatsalihashaasteen. Ei muuta kuin tuumasta toimeen, tein sitten kahden päivän edestä noita vatsoja. Jaksoin ihmeen hyvin, pidin kyllä pienen breikin välissä, ennen kuin aloin tehdä 10. päivän haastetta. Tänään sitten jatketaan!
Kuten viikko sitten sunnuntaina, myös tänään, päätin että aamulenkille on mentävä! Ja herättyäni uutta aikaa kello seitsemän, vedin trikoot jalkaan ja kytkin koiran hihnaan ja siinä sitä mentiin. Jaksoin hienosti. Tällä kertaa lenkki kesti 25 minuuttia, eli lähes kymmenen minuuttia pidempään kuin viikko sitten. En tiedä kummalla on huonompi kunto, koiralla vai minulla, mutta välillä minä vedin koiraa ja välillä koira minua.
Sunnuntain aamulenkeissä parasta on se hiljaisuus ja sellainen syksyn sumu. Saa puuskuttaa yksinään ihan rauhassa eikä kukaan kuule.
Keskivauhti oli tällä kertaa hitaampi, koska koira kuseksi joka lyhtypylvääseen ja sitä sai tosissaan kiskoa mukanaan. Matkattiin yhdessä 2,65 km. Naurettava määrä taas jollekin maratoonarille, mutta minä sain hyvän mielen.
Kun aamun korkkasi hyvällä spurtilla, jaksoi hienosti myydä kasapäin lapsille pieneksi jääneitä vaatteita MLL:n kirppiksellä. Eväänä oli salaattia ja vissyä, vaikka kyllähän ne vohvelintuoksut hiukan nenää kutitti.
Huomenna alkaa uusi viikko, meinaan hypätä puntarille heti aamusta, nähdäkseni mitä tämä mässäily on aiheuttanut.
(Lauantain aamupaino oli 83,9 kg, eli viikossa pudonnut tasan kilo)
Juhlimme eilen Turussa äitini syntymäpäivää ja tarjolla oli tietenkin herkkullisia juttuja. Jätin kuitenkin jotain ottamatta, kuten perunan, söin pelkkiä lihapullia, vaikkei se nyt miestä kaada jos peruna olisin syönyt. Jälkkäriksi kakkua!
Kotona teille illalliseksi ja iltapalaksi naudan sisäpaistipihvit ja lohkoperunat. Hiukan salaattia, aurajuustolla. Ja zero-colaa. Kyllä muuten maistui hyvältä.
Palkittiin miehen kanssa itsemme myös ihanilla Punnitse & säästä-herkkupussukoilla. Ihania valkosuklaalla ja salmiakilla päällystettyjä lakuja, naaaam!
Eilen illalla, kun miehen kanssa katseltiin Sons of anarchya, muistin yhtäkkiä, että olin unohtanut ihan kokonaan tehdä perjantaina tehdä vatsalihashaasteen. Ei muuta kuin tuumasta toimeen, tein sitten kahden päivän edestä noita vatsoja. Jaksoin ihmeen hyvin, pidin kyllä pienen breikin välissä, ennen kuin aloin tehdä 10. päivän haastetta. Tänään sitten jatketaan!
Kuten viikko sitten sunnuntaina, myös tänään, päätin että aamulenkille on mentävä! Ja herättyäni uutta aikaa kello seitsemän, vedin trikoot jalkaan ja kytkin koiran hihnaan ja siinä sitä mentiin. Jaksoin hienosti. Tällä kertaa lenkki kesti 25 minuuttia, eli lähes kymmenen minuuttia pidempään kuin viikko sitten. En tiedä kummalla on huonompi kunto, koiralla vai minulla, mutta välillä minä vedin koiraa ja välillä koira minua.
Sunnuntain aamulenkeissä parasta on se hiljaisuus ja sellainen syksyn sumu. Saa puuskuttaa yksinään ihan rauhassa eikä kukaan kuule.
Keskivauhti oli tällä kertaa hitaampi, koska koira kuseksi joka lyhtypylvääseen ja sitä sai tosissaan kiskoa mukanaan. Matkattiin yhdessä 2,65 km. Naurettava määrä taas jollekin maratoonarille, mutta minä sain hyvän mielen.
Kun aamun korkkasi hyvällä spurtilla, jaksoi hienosti myydä kasapäin lapsille pieneksi jääneitä vaatteita MLL:n kirppiksellä. Eväänä oli salaattia ja vissyä, vaikka kyllähän ne vohvelintuoksut hiukan nenää kutitti.
Huomenna alkaa uusi viikko, meinaan hypätä puntarille heti aamusta, nähdäkseni mitä tämä mässäily on aiheuttanut.
(Lauantain aamupaino oli 83,9 kg, eli viikossa pudonnut tasan kilo)
tiistai 21. lokakuuta 2014
Dieetit hiiteen!
Päivä numero kaksi ja olen päättänyt tuhota aiemmin paperille rustatun Go Fat Go- dieetin ruokavalio-ohjeet. Aivan järjetöntä ihmisen kiusaamista, sanon minä.
Viime viikolla rohkaistuin kysymään avopuolisoni ystävän Katja-vaimolta hiukan vinkkejä tähän operaatioon. Olin kuullut, että hän on osallistunut Vuoden Nutraaja 2014 kilpailuun ja juuri menneenä viikonloppuna hänet julistettiin skaban voittajaksi. Hän on tehnyt mahdottoman hienon suorituksen, kilojakin on karissut toistakymmentä.
Täytyy sanoa, että kyllä kannatti. Sain eilen ällistyttävän kasan kaikkea protskujauhetta ja ateriankorvauspatukoita. Ja hyviä neuvoja, kuinka tästä ihrasta pääsee eroon, ilman, että täytyy nähdä nälkää.
Katjan sanoin "Tällaiset grammantarkat ohjeet on tehty niille, jotka eivät osaa laittaa ruokaa".
En osaa kuvailla, millaisen tsempin Katja mulle on antanut, harvoin tällaista kipinää tulee saatua, muuta kuin joistain hömppälehdistä "Tarja, 53, pudotti lähes 30 kiloa, syömällä pelkästään porkkanoita!".
Nyt kun on linjojen päässä joku, joka on kokenut varmasti uskonpuutetta ja ehkä jopa repsahduksiakin, on ihanaa kun tietää, että se tyyppi on ja sille voi hiukan avautua.
Eilisen päivän pilasi se kauhea näläntunne koko ajan. Kyttäsin kellosta milloin olisi taas aika syödä. Tuntui ihan hirveältä ja niin vaikealta.
Illan kruunasi mahdottoman ihana viesti "Jos tullaan illalla kahville, voin tuoda samalla maistiaisia ja katsotaan sitten se ruokavaliokin kuntoon".
Pelastus oli siis se, kun taloon saapui pariskunta, joista toisella oli pussillinen patukoita, protskujauheita, pudding-jauhetta, pellavansiemenrouhetta ja mitä vielä.
Taas tuntui elämä niin hyvältä, täältä vielä noustaan!
Tämä päivä on alkanut mainiosti. Aamulla starttasin smoothiella, missä oli banaania, maustamatonta rasvatonta rahkajogurttia, mustikkaa, mansikkaa, vadelmaa, hiukan rasvatonta maitoa ja pellavansiemenrouheta, lisäsin myös hiukan kauraleseitä. Ja maistui sata kertaa paremmalta kuin eilinen räkäsoppa.
Lounas meinasi venähtää hiukan pitkäksi, sillä olimme hoitolasten (ja myös omien) kanssa kerhoilemassa ja nälkä kurni vatsassa kun tultiin kotiin. En siltikään turvautunut ateriankorvauspatukkaan, vaan valmistin itselleni salaatin seuraavasti;
Viime viikolla rohkaistuin kysymään avopuolisoni ystävän Katja-vaimolta hiukan vinkkejä tähän operaatioon. Olin kuullut, että hän on osallistunut Vuoden Nutraaja 2014 kilpailuun ja juuri menneenä viikonloppuna hänet julistettiin skaban voittajaksi. Hän on tehnyt mahdottoman hienon suorituksen, kilojakin on karissut toistakymmentä.
Täytyy sanoa, että kyllä kannatti. Sain eilen ällistyttävän kasan kaikkea protskujauhetta ja ateriankorvauspatukoita. Ja hyviä neuvoja, kuinka tästä ihrasta pääsee eroon, ilman, että täytyy nähdä nälkää.
Katjan sanoin "Tällaiset grammantarkat ohjeet on tehty niille, jotka eivät osaa laittaa ruokaa".
En osaa kuvailla, millaisen tsempin Katja mulle on antanut, harvoin tällaista kipinää tulee saatua, muuta kuin joistain hömppälehdistä "Tarja, 53, pudotti lähes 30 kiloa, syömällä pelkästään porkkanoita!".
Nyt kun on linjojen päässä joku, joka on kokenut varmasti uskonpuutetta ja ehkä jopa repsahduksiakin, on ihanaa kun tietää, että se tyyppi on ja sille voi hiukan avautua.
Eilisen päivän pilasi se kauhea näläntunne koko ajan. Kyttäsin kellosta milloin olisi taas aika syödä. Tuntui ihan hirveältä ja niin vaikealta.
Illan kruunasi mahdottoman ihana viesti "Jos tullaan illalla kahville, voin tuoda samalla maistiaisia ja katsotaan sitten se ruokavaliokin kuntoon".
Pelastus oli siis se, kun taloon saapui pariskunta, joista toisella oli pussillinen patukoita, protskujauheita, pudding-jauhetta, pellavansiemenrouhetta ja mitä vielä.
Taas tuntui elämä niin hyvältä, täältä vielä noustaan!
Tämä päivä on alkanut mainiosti. Aamulla starttasin smoothiella, missä oli banaania, maustamatonta rasvatonta rahkajogurttia, mustikkaa, mansikkaa, vadelmaa, hiukan rasvatonta maitoa ja pellavansiemenrouheta, lisäsin myös hiukan kauraleseitä. Ja maistui sata kertaa paremmalta kuin eilinen räkäsoppa.
Lounas meinasi venähtää hiukan pitkäksi, sillä olimme hoitolasten (ja myös omien) kanssa kerhoilemassa ja nälkä kurni vatsassa kun tultiin kotiin. En siltikään turvautunut ateriankorvauspatukkaan, vaan valmistin itselleni salaatin seuraavasti;
Pikasalaatti
Kylmäsavustettualohta
Jääsalaattia
Keitettyä kukkakaalia
Herne-maissi-paprikaa
(päälle ripottelin Lidlistä ostettua "roskaa", jossa on krutonkeja, kuivattua tomaattia, pistaasipähkinöitä ja pinjansiemeniä)
Huomenna olisi salipäivä. Hiukan jo jännittää, sillä musta tuntuu että oon hiukan selkävammainen. Seisominen tuntuu alaselässä aivan kamalalta. Istuessa on ihan hyvä olla, kun pitää ryhdin suorassa, mutta heti kun nousen ylös, niin tekee mieli kaatua. Nice! Just tällasta tähän alkuun kaipasinkin, vaivaa joka on keskellä vartaloa, niin ei oikein tiedä, miten päin olisi. Naapurissa asustaa onneksi fyssari, jolle saatan käydä hiukan vilauttamassa tänään.
maanantai 20. lokakuuta 2014
Starttipäivä
Viikonloppu meni juhliessa kuopuksen 2-vuotissyntymäpäiviä, samalla yritin takoa päähäni sen, että "syö nyt, sillä uusi viikko alkaa ja sitten loppuu mässäys".
Ja näin on sitten käynyt, maanantai, se kuuluisa maanantai, jolloin on jo sen sata kertaa alkanut elämä, se parempi sellainen.
Istun sohvalla ja mieleni himoitsee kakunjämiä jääkaapista. Jo monta kertaa olen löytänyt itseni riisipiirakkakasan vierestä pitelemässä piirakkaa, kunnes STOP, ei sittenkään. Vettä kuppiin ja kulaus sitä.
Tein eilen jotain sellaista, mitä en taas ihan hetkeen ole saanut aikaiseksi tehdä, kävin lenkillä, aamulla ennen kahdeksaa.
Vedin pimeässä olohuoneessa juoksutrikoot jalkaani ja kuuntelin, "helvetti, siellähän sataa vettä!". Mieli teki paeta takaisin yläkertaan peiton alle. Pidin kuitenkin pintani ja astuin pimeään syysaamuun, märkään ja myrskyisään.
Tein pienen lenkin, mielestäni ihan naurettavan. Puhelimessani oli päällä SportsTracker-ohjelma, joka kertoo matkan pituuden, keskinopeuden ja kulutetut kalorit.
Matka oli kaikessa ytimekkyydessään 2,26 km ja keskivauhti 8:05/km.
Joku himourheilija jos tätä nyt lukee, saattaa tukehtua omaan nauruunsa.
Minä tein sen, olen voittaja, juoksin, myös kävelin ja pääsin sentään kotiinkin.
Ponnisteluja tämä näyttää vaativan, kaikki ei todellakaan ole niin helppoa ja yksinkertaista. Päässä jyskyttää koko ajan painolukema, samalla tekee mieli tunkea kourallinen sipsejä. Ja sitten taas muistaa, että ei.
Sitä käy sellaista pientä taistelua koko ajan omien himojensa kanssa.
Tänään alkoi myös Go Fat Go -dieetti. Olisin halunnut ottaa videolla aamupalan syömisen, sillä siinä oli kyllä oikeen sellaista urheilujuhlan tuntumaa. Puuro, raejuustolla ja sokeroimattomalla mehukeitolla vaihtuu kyllä jo huomisaamuna johonkin muuhun, niin oksettavaa moskaa se oli. Sokeroimattoman mehukeiton taidan syöttää lapsille, niille se ainakin uppoaa, ei minulle.
Tarjoilin myös avopuolisolle aamupalaksi Go Fat Go:n miesten annoskoossa aamupalan. Kaurahiutaleita, rasvatonta raejuustoa ja pakastemarjoja ja hän kyllä nautti saamastaan.
Tänään jatkuu myös viime viikolla aloittamani vatsalihashaaste ja päivä nro. 5. Olen jaksanut hienosti tähän asti ja ainakin vielä, nuo vatsalihakset tuntuvat helpolta, veikkaan että viikon päästä naamari saattaa olla hiukan eri asennossa kuin hymyssä.
Haasteessa mukana on myös rakast ystäväni naapurista, mikä sekin luo sellaista pientä kilpailuhenkeä. Tämän ystävättäreni kanssa olemme nyt myös muutaman kerran käyty salilla rehkimässä ja se on minulle tärkeää, että on joku jonka kanssa mennä, sillä yksinään ei tule lähdettyä.
Tästä tämä sitten lähtee, nokka kohti uutta viikkoa ja toivottavasti terveellisempää elämää!
Ja näin on sitten käynyt, maanantai, se kuuluisa maanantai, jolloin on jo sen sata kertaa alkanut elämä, se parempi sellainen.
Istun sohvalla ja mieleni himoitsee kakunjämiä jääkaapista. Jo monta kertaa olen löytänyt itseni riisipiirakkakasan vierestä pitelemässä piirakkaa, kunnes STOP, ei sittenkään. Vettä kuppiin ja kulaus sitä.
Tein eilen jotain sellaista, mitä en taas ihan hetkeen ole saanut aikaiseksi tehdä, kävin lenkillä, aamulla ennen kahdeksaa.
Vedin pimeässä olohuoneessa juoksutrikoot jalkaani ja kuuntelin, "helvetti, siellähän sataa vettä!". Mieli teki paeta takaisin yläkertaan peiton alle. Pidin kuitenkin pintani ja astuin pimeään syysaamuun, märkään ja myrskyisään.
Tein pienen lenkin, mielestäni ihan naurettavan. Puhelimessani oli päällä SportsTracker-ohjelma, joka kertoo matkan pituuden, keskinopeuden ja kulutetut kalorit.
Matka oli kaikessa ytimekkyydessään 2,26 km ja keskivauhti 8:05/km.
Joku himourheilija jos tätä nyt lukee, saattaa tukehtua omaan nauruunsa.
Minä tein sen, olen voittaja, juoksin, myös kävelin ja pääsin sentään kotiinkin.
Ponnisteluja tämä näyttää vaativan, kaikki ei todellakaan ole niin helppoa ja yksinkertaista. Päässä jyskyttää koko ajan painolukema, samalla tekee mieli tunkea kourallinen sipsejä. Ja sitten taas muistaa, että ei.
Sitä käy sellaista pientä taistelua koko ajan omien himojensa kanssa.
Tänään alkoi myös Go Fat Go -dieetti. Olisin halunnut ottaa videolla aamupalan syömisen, sillä siinä oli kyllä oikeen sellaista urheilujuhlan tuntumaa. Puuro, raejuustolla ja sokeroimattomalla mehukeitolla vaihtuu kyllä jo huomisaamuna johonkin muuhun, niin oksettavaa moskaa se oli. Sokeroimattoman mehukeiton taidan syöttää lapsille, niille se ainakin uppoaa, ei minulle.
Tarjoilin myös avopuolisolle aamupalaksi Go Fat Go:n miesten annoskoossa aamupalan. Kaurahiutaleita, rasvatonta raejuustoa ja pakastemarjoja ja hän kyllä nautti saamastaan.
Tänään jatkuu myös viime viikolla aloittamani vatsalihashaaste ja päivä nro. 5. Olen jaksanut hienosti tähän asti ja ainakin vielä, nuo vatsalihakset tuntuvat helpolta, veikkaan että viikon päästä naamari saattaa olla hiukan eri asennossa kuin hymyssä.
Haasteessa mukana on myös rakast ystäväni naapurista, mikä sekin luo sellaista pientä kilpailuhenkeä. Tämän ystävättäreni kanssa olemme nyt myös muutaman kerran käyty salilla rehkimässä ja se on minulle tärkeää, että on joku jonka kanssa mennä, sillä yksinään ei tule lähdettyä.
Tästä tämä sitten lähtee, nokka kohti uutta viikkoa ja toivottavasti terveellisempää elämää!
torstai 16. lokakuuta 2014
Alku
Aamupalapöydän sutinasta kirjoittaa hän, lopen kyllästynyt jojoilija, joka tahtoo nyt sen muutoksen, joka pysyy.
Hän etsii kuumeisesti motivaatiota, selailee fitness-blogeja ja ruokaohjeita.
Se olen minä.
Ja tästä se alkaa.
Fat mamasta flat mamaksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)